1000 lisälääkäriä ja terveyskeskukset kuntoon

Nyt on aika palauttaa Ikäihmisten ja vammaisten kunnioitus

Hoivakriisi on nyt viime aikoina ollut paljon julkisuudessa. Kriisin syitä koskevaa keskustelua ei voi kokonaan laittaa vain yksityisten hoivayritysten vastuulle. Myös kuntien ja kuntayhtymien rooli palvelujen tilaajana on syytä selvittää. 

On myös ehdottomasti laajennettava  tarkasteltavien palvelujen piiriä. Se, mitä tähän mennessä on tullut esiin lähinnä ikäihmisten hoidossa, pitää mitä ilmeisimmin paikkansa myös muissa hoiva palveluissa, kuten vammaispalveluissa, varhaiskasvatuksessa ja mielenterveyskuntoutuksessa.

Näissä palveluissa ”asiakkaan” paikalla on ihminen, jonka itsemääräämisoikeutta on rajattu. Se taas tekee hänestä usein – ei tietenkään aina – tahon, joka ei osaa pitää puoliaan samalla tavalla kuin terveet ja täysin oikeustoimikelpoiset ihmiset osaavat. 

Tiettävästi ongelmista ja niiden havainnoinnista on keskusteltu myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymässä (Keusote), jolle kuntien tekemät sopimukset ja niihin liittyvä sopimusvalvonta vuoden vaihteessa siirtyivät. Yleisöjulkista keskustelua asiasta ei Keusoten kunnissa ole kuitenkaan vielä syntynyt.

Herää kysymys, että miksi ei ole?

Tiettävästi kaikilla julkisuudessa esillä olleilla, käytännössä riistobisnekseen toimintansa perustavalla firmoilla on toimintaa kaikissa tai lähes kaikissa Keski-Uudenmaan kunnissa. Onko näiden firmojen toimintaa ja toiminnan sopimuksenmukaisuutta selvitetty? Ja jos on, mitä tarkastuksissa on jäänyt käteen?

Se, mitä omissa selvityksissäni on jäänyt käteen, viittaa piileviin, kaikessa hiljaisuudessa syntyneisiin ongelmiin, joiden ratkaiseminen ei pelkkää viranomaistyötä tehostamalla voi onnistua. Tarvitaan myös laajempia, lakipohjaisia uudistuksia koko valtakunnan tasolla.

Jos hallituksen sote -hanke menee läpi, vanhus- ja vammaishoitoskandaaleja saadaan varmasti lisää. Näin siitäkin huolimatta, että hoivan mitoituksesta ehdittäisiin valmistelemaan soten toimeenpanoa ohjaavaa lainsäädäntöä.

Auki jäisivät edelleen hoivatyön organisointia koskevat kysymykset, kuten työtahti ja työaikajärjestelyt, jotka direktio-oikeuden perusteella jäisivät edelleen firmojen päätettäviksi. Jos tämä todellakin sallitaan, on vaikea nähdä, että hoivan laatu ajaisi tuottovaatimuksen ohi.

En todellakaan usko, että tämä olisi lopulta kenenkään etu. Kaikkein vähiten niiden ihmisten, jotka eivät itse osaa pitää puoliaan.