Sisäilmasairaus ja monikemikaaliyliherkkyys (MCS) vaivaa jo 800 000 suomalaista

Monikemikaaliyliherkkyys (MCS) ja sisäilmasairaudet lisääntyvät huolestuttavalla vauhdilla. Monikemikaaliyliherkkyys puhkeaa usein home- ja kosteusvauriomikrobialtistuksen jälkeen. Tällöin voidaan puhua myös sisäilmasairaudesta. Hengitysliiton mukaan monikemikaaliherkkyys voi kehittyä joskus myös ilman selvää homesairauttakin.

Miten oireet näkyvät?

Tyypillisiä oireita ovat altistumista seuraava väsymys, päänsärky, pahoinvointi, silmä-, limakalvo-, iho- ja hengitysoireet (ilman loppumisen tunne ja astma) sekä monet pyörrytyksen ja väsymyksen kaltaiset yleisoireet.

Pahimmillaan oireet estävät täysin työnteon tai vapaa-ajan vieton ympäristössä, jossa on altistavia aineita. Kun yliherkkä ei altistu kemikaaleille, hän on oireeton ja voi hyvin. 

Monikemikaaliherkkyys ja sisäilmasairaus ei ole psyykkinen sairaus, eikä kyse ole myöskään allergiasta, vaikka niin onkin haluttu väittää ja monia niin kohdellaan. On todella järkyttävää, että monet lääkärit mieluummin diagnosoivat psyykkisen sairauden, kun tutkivat ja kuuntelevat potilasta tarkemmin ja herkällä korvalla. Potilaita olisi uskottava jo alkuvaiheessa ja näin huomattava osa voitaisiin saada takaisin työelämään. Väärällä diagnoosilla potilas voi ajautua lopulta jopa ihmisraunioksi.

Monikemikaaliyliherkkyys ja Suomen Hajuste- ja Kemikaali ry

Sain puhelun monikemikaaliyliherkkyydestä kärsivältä henkilöltä, joka toimii puheenjohtajana Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry:ssä ja sain kuulla monia järkyttäviä kertomuksia kemikaaliyliherkkien ihmisten kohtaloista. 

On todella järkyttävää, että Suomessa on kodittomina tai vakavasti invalidisoivissa tiloissa asuvia ihmisiä yli 20 000 ja yhteiskunta ei heitä tue millään tavoin ja miten heidän tilaansa vähätellään ja heitä syrjitään taudin vuoksi. Miten heitä suljetaan vasten tahtoa suljetulle psykiatriselle laitokselle ja lapsia huostaanotetaan. Ja minkälaista kohtelua he saavat lääkäreiltä. 

Päivittäin noin 800 000 suomalaista altistuu home- tai kosteusvaurioille, joko omassa asunnossa, julkisessa rakennuksessa tai työpaikoilla ja valitettavasti tämä luku tulee kasvamaan. 

Omassa lähipiirissäni on henkilö, joka altistui homeelle ja sai siitä pahoja oireita, jopa hengenvaarallisia. Oireet onneksi loppuivat kun pääsi pois homeisesta ympäristöstä, mutta vieläkin jos on hetken esim. homeisessa talossa alkaa oireita esiintyä.

Järkyttävää on myös se, että sisäilmasairaat ja monikemikaaliherkkyyttä sairastavat jäävät sairausperusteisen sosiaaliturvan ulkopuolelle, sillä maailman terveysjärjstö WHO ei hyväksy MCS:ää sairaudeksi ICD‐10 tai ICD‐11 tautiluokituksissa. WHO ei hyväksy MCS:stä johtuvaa ns. homepakolaisuutta pakolaisuudeksi.

Suomen Hajuste‐ ja kemikaaliyliherkät ry ja sen sisarjärjestöt ympäri maailmaa ovat vedonneet WHO:n asian takia. WHO ei halua auttaa. YK on päättänyt, että MCS‐potilaat pidetään perusihmisoikeuksien mm. sosiaaliturvan ulkopuolella ja että valtioita ei edes ohjeisteta rakentamaan heille sisätiloja, joissa he voisivat asua ja työskennellä oireetta.

Jos altistus oireita aiheuttaville kemikaaleille lopetetaan nopeasti ensimmäisten MCS‐oireiden tai muiden sisäilmasairauksien oireiden ilmaannuttua, niin potilas paranee yleensä täysin. Jos esimerkiksi työpaikoilla tarjottaisiin sellaisia nopeita ratkaisuja kuin esimerkiksi etätyö tai siirto työtiloihin, joissa on hyvä sisäilma voisivat oireet loppua ja elämänlaatu parantua. Jos altistus jatkuu pitkään, niin sairaudesta tulee krooninen ja oireilu alkaa yhä pienemmistä pitoisuuksista ja yhä useammista kemikaaleista

Suomessa on kyllä Wikipedian mukaan käytössä nykyisin diagnoosikoodi R68.81, joka kattaa sekä monikemikaaliherkkyyden että muun ympäristöherkkyyden, mutta jos se on potilaan ainoa diagnoosi tai päädiagnoosi, eivät Kela ja vakuutusyhtiöt myönnä hänelle edelleenkään sairaslomaa ja työkyvyttömyyseläkettä.

Toistaiseksi yliherkkyyttä ei voi parantaa lääkkeillä, vaikka jotkut lääkkeet voivatkin lievittää oireilua. Tehokkain keino vähentää oireilua on sitä aiheuttavien asioiden välttäminen. Siksi ulko- ja sisäilman puhtaus ovat tärkeitä kemikaaliyliherkälle. Puhdas sisäilma tarkoittaa paitsi hyvää ilmanvaihtoa, myös sitä, että kemikaaleja pyritään käyttämään sisätiloissa mahdollisimman vähän.

Suomessa sisäilmasairaat eivät nykyisin saa perus- ja ihmisoikeuksien mukaista yhdenvertaista kohtelua. Sairaat syrjäyttävien rakenteiden vuoksi sisäilmasairas saattaa joutua ensin lääkäriin, sitten väistötiloihin, sitten työelämän ulkopuolelle ja lopulta yhteiskunnankin ulkopuolelle esimerkiksi asunnottomuuteen. Näin ei voi jatkua. 

Tästä syystä kansanedustajaehdokkaita ja meitä kaikkia on haastettu antamaan Sisäilmalupaus, jonka itsekin olen allekirjoittanut.

Sisäilmalupaus sisältää sisäilmasairaillekin yhdenvertaiset
- terveyspalvelut
- sosiaalipalvelut
- toimeentulon
- koulutus- ja työskentelymahdollisuudet

Tutustu Sisäilmalupaus-kampanjasivuun ja käy allekirjoittamassa tukiadressi:
Sisäilmalupausta tukeva kansalaisadressi 

Nyt on todellakin kiinnitettävä huomiota sisäilmaan ja siihen, että saadaan jo olemassa olevat rakennukset kuntoon ja jo rakennusvaiheessa kiinnitetään tarkasti huomiota materiaaleihin ja rakennetaan huolella ei kiireellä. Sisäilmasairaudet ja monikemikaaliyliherkkyys ovat todellinen ongelma ja nyt on todellakin aika ottaa tämä asia vakavasti ja ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin ja suosittelenkin tutustumaan aiheeseen näiltä sivuilta:

http://www.hajusteyliherkkyys.com/

https://homepakolaiset.fi/sisailma-ja-terveys/monimuotoinen-sisailmasairaus/

http://turpaduunari.fi/monikemikaaliyliherkkyys-potilaat-kertovat/

https://www.is.fi/terveys/art-2000005144523.html

http://sisailmakodittomat.munblogi.com/2017/10/19/sisailmasairaus-totta-vai-tarua/