Maksuttomaan koulutukseen

Maksuttomaan koulutukseen

Suomen koulutusjärjestelmän saavutuksilla on ollut helppo ylpeillä.  Pari sukupolvea sitten toteutettu peruskoulu-uudistus on lisännyt koulutuksen tasa-arvoa. Hieman myöhemmin toteutetut ammatillisen keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksen laajennukset ovat johtaneet siihen, että tänä päivänä enää vajaa viidennes ikäluokasta aloittaa työelämän ilman ammatillisesti eriytynyttä koulutusta.

2010-luvulla kehityksen pyörä on kuitenkin kääntynyt taaksepäin. Eriarvoisuus koulutuksessa on lisääntynyt ja koulutuksen laajentamisen tilalle on tullut koulutuksen supistaminen. Eivätkä peruskoulun opetussisällötkään tuota enää sellaista osaamista kuin takavuosina. Jos tämä kehitys saa jatkua, Suomen paikka tasa-arvon ja hyvinvoinnin kärkimaana on vaarassa, sillä koulutus on yksiselitteisesti paras tapa köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Vielä 1990-luvulla tämä tosiasia tunnustettiin yleisesti, poliittisen kentän laidasta laitaan. Nyt ei enää tunnusteta – ei ainakaan käytännössä. Käytännön budjettipolitiikassa koulutuksen elinkaarivaikutuksia ei enää huomioida. Jos huomioitaisiin, koulutusleikkauksia koskevia päätöksiä ei olisi koskaan tehty. On siis palattava perusasioihin.

Yksi koulutusmahdollisuuksien kulmakivi on maksuttomuus.

Tällä hetkellä se ei toteudu. Lukion oppimateriaalikustannukset ovat keskimäärin 2600 euroa opiskelijaa kohden ja huomattavia kustannuksia syntyy myös ammatillisen linjan opiskelijoille, joista suuri osa joutuu rahoittamaan opintojaan opintolainalla.  Jos kehityksen annetaan jatkua, myös ammatillisesta koulutuksesta tulee 2020-luvulla mahdollista vain niille, joiden vanhemmilla on mahdollista rahoittaa lastensa koulutusta. Tämä asettaa nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa paineita vähävaraisten perheiden toimeentulolle. 

En usko, että tämä on suomalaisten tahto, ei edes niissä puolueissa, jotka koulutusleikkauksia ovat ”kilpailukyvyn turvaamisen” nimissä tehneet. Pitkän aikavälin vaikutusten sijaan ajatellaan hyvin lyhytnäköisesti ja siinä toivossa, että talouskasvu itsessään ongelman korjaisi. No, ei varmasti korjaa. Jos korjaisi, niin siitä olisi näyttöä jo muissakin koulutusleikkausten tielle lähteneissä maissa.

Itse olen sitä mieltä, että koulutuksen maksuttomuudesta on tehtävä hallitusohjelmakysymys. Vain koulutuksen maksuttomuuden myötä syntyy mahdollisuus, että yksikään nuori ei joudu etsimään työtä ilman ammatillisesti eriytynyttä koulutusta.